Koiran penikkatauti on virusinfektio, jota esiintyy erityisesti koirilla ja joka voi sen kulusta riippuen olla jopa tappava. Koiran penikkatauti aiheutti pitkään lukuisia kuolemantapauksia koirilla. Tilanne muuttui vasta, kun 1960-luvulla otettiin käyttöön penikkatautirokotus.
Penikkatauti on kuitenkin edelleen riski, jota ei pidä aliarvioida. Tästä syystä jokaisen koiranomistajan tulisi silti olla tietoinen virustautista. Seuraavassa selitetään, miten koirat saavat virtsaruttotartunnan, mitä oireita tauti aiheuttaa ja miten sitä voidaan hoitaa.
Koiran penikkataudin taudinaiheuttaja on koiran penikkatautivirus. Virustauti vaikuttaa erityisesti nuoriin eläimiin, jotka ovat kolmen kuukauden ja noin puolen vuoden ikäisiä. Tämän lisäksi myös vanhat tai sairauden heikentämät koirat ovat alttiita saamaan koiran penikkatautitartunnan.
Koiran penikkataudin itämisaika on yleensä noin kolmesta seitsemään päivää. Virus tarttuu tartunnan saaneiden eläinten kehon nesteiden tai jopa ulosteiden välityksellä. Temperavirus kulkeutuu elimistöön suun ja nenän limakalvojen kautta ja lisääntyy ensin keuhkoputkien imusolmukkeissa tai nielurisoissa ennen kuin se leviää edelleen elimistössä.
Koirien lisäksi myös luonnonvaraiset eläimet, kuten metsämarsut, ketut, fretit, näädät, mäyrät ja sudet, voivat saada tartunnan. Siksi myös suora tai epäsuora kosketus näihin eläimiin on mahdollinen riski lajitovereiden lisäksi. Koirat voivat esimerkiksi saada penikkatautitartunnan, jos ne syövät raatoja kävellessään tai jos tartunnan saanut villieläin on juonut koiran vesiastiasta puutarhassa.
Jos koiran immuunijärjestelmä onnistuu tuottamaan riittävän määrän vasta-aineita ensimmäisten päivien aikana tartunnan jälkeen, oireita ei yleensä esiinny. Näin ei kuitenkaan suinkaan aina ole, vaan virukset voivat hyökätä muun muassa hermostoon, ruoansulatuselimistöön, virtsa- ja sukupuolielimiin tai hengityselimiin.
Sairauden kulku ja koiran penikkatautitartunnan aiheuttamat oireet vaihtelevat sen mukaan, mihin elimiin se vaikuttaa. Tyypillisiä vaivoja, joita penikkatautia sairastavilla koirilla voi esiintyä taudin kulusta riippumatta, ovat väsymys, ruokahaluttomuus ja kuume.
Jos koiran penikkatautivirus vaikuttaa ruoansulatuskanavaan, koirilla esiintyy myös ripulia ja oksentelua. Jos tauti vaikuttaa myös hengityselimiin, mahdollisia oireita ovat hengenahdistus ja hengitysäänet, märkäinen tai verinen nenän vuotaminen sekä koirien aivastelu ja yskä. Lisäksi koirien penikkatauti voi joskus ilmetä myös sidekalvotulehduksena.
Tämän lisäksi erilaiset ihomuutokset kuuluvat myös koirien penikkataudin mahdollisiin oireisiin. Esimerkiksi käpälöiden ja nenän nahan iho voi keratinisoitua ja korviin ja jalkojen sisäpuolelle voi muodostua märkärakkuloita. Jos tauti ilmenee koirien hampaiden vaihtumisen aikana, ei ole myöskään harvinaista, että hammaskiille vaurioituu pysyvästi, mitä kutsutaan myös karkaushammastulehdukseksi.
Jos nelijalkainen ystäväsi on onnekas ja immuunijärjestelmä onnistuu torjumaan taudinaiheuttajan, taudin kulku on monissa tapauksissa lievä ja koira selviää siitä muutamassa viikossa.
Jos koiran hermostoon vaikuttaa kuitenkin penikkatautitartunta, asiat näyttävät erilaisilta. Tällöin ennuste on paljon heikompi, ja tauti päättyy usein sairastuneiden koirien kuolemaan.
Neurologinen virtsaumpi voi aiheuttaa vaurioita selkäytimeen ja näköhermoihin sekä aivotulehduksen.
Penikkatautitartunnan diagnosointi on usein vaikeaa. Jos oireiden perusteella epäilet, että koirallasi on penikkatauti, eläinlääkäri voi tehdä PCR-testin viruksen havaitsemiseksi.
Hoito tähtää pääasiassa oireiden lievittämiseen ja sekundaaristen bakteeri-infektioiden ehkäisemiseen. Tätä tarkoitusta varten voidaan antibioottien lisäksi käyttää yskänlääkkeitä ja yskänlääkkeitä. Jos kyseessä on vaikea ripuli, infuusio voi myös olla tarpeen nestehukan kompensoimiseksi.
Riippuen kunnosta, koirasi voi joutua sairaalaan. Toipumismahdollisuudet riippuvat suurelta osin infektion vakavuudesta. Jos penikkatauti vaikuttaa koiran hermostoon, nelijalkaisen ystävän lopettaminen on valitettavasti usein väistämätöntä.
Tämän lisäksi jopa koirilla, joiden oletetaan parantuneen täysin, voi esiintyä myöhäisvaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi jo mainittu penikkatauti sekä neurologiset häiriöt ja elinvauriot.
Jos haluat suojella koiraasi penikkatautitartunnalta, nelijalkainen ystäväsi on joka tapauksessa rokotettava virusta vastaan. Virtsaruttorokotus on yksi koirien niin sanotuista pakollisista rokotuksista. Näitä rokotuksia pysyvä eläinlääketieteellinen rokotustoimikunta suosittelee kaikille koirille riippumatta siitä, millaisissa olosuhteissa niitä pidetään.
Perusrokotukset penikkatautia vastaan voidaan yleensä aloittaa kahdeksan viikon kuluttua nelijalkaisen ystävän syntymästä. Se vaatii yhteensä neljä rokotusannosta. Kestävän suojan varmistamiseksi koiran rokotukset on uusittava kolmen vuoden välein.
Toimiva immuunijärjestelmä on ratkaisevassa asemassa, kun otetaan huomioon koiran mahdolliset seuraukset, joita penikkatautitartunnasta voi olla koiralle. Koiran puolustuskyvyn tukemiseksi liiallisen stressin välttämisen ja laadukkaan koiranruoan sisältävän tasapainoisen ruokavalion lisäksi myös sopivien ravintolisien antaminen voi olla hyödyllistä.
Bellfor Immune ja Shiimun Immune ovat kaksi valmistetta, joita voit käyttää tähän tarkoitukseen. Molemmat lisäravinteet on kehitetty yhdessä eläinlääkäreiden kanssa, ja ne sisältävät vain luonnollisia ainesosia. Erityisen koostumuksensa ansiosta Bellfor Immune ja Shiimun Immune tarjoavat koirallesi monia tärkeitä ravintoaineita vahvan immuunijärjestelmän ylläpitämiseksi.
Tutustu Bellfor Immuneen.
Kuten näet, koiran penikkatauti on vakava sairaus, joka voi olla koirallesi kohtalokas. Siksi on yleensä erittäin järkevää, että koirat rokotetaan penikkatautivirusta vastaan jo pentuikäisinä.
Tämän lisäksi toimivalla immuunijärjestelmällä on erittäin tärkeä merkitys penikkatautitartunnan mahdollisten seurausten kannalta. Välttämällä tarpeetonta stressiä ja noudattamalla tasapainoista ruokavaliota, jossa on laadukasta koiranruokaa, edistät merkittävästi vahvaa puolustuskykyä. Lisäksi tarvittaessa sopivien ravintolisien antaminen voi olla hyödyllistä immuunijärjestelmän tukemiseksi.